Tieteellistä tehostamista
Yliopistoilta vaaditaan yhä tehokkaampaa suorittamista. Tämä näkyy ainakin Jyväskylän yliopistolla monissa asioissa, mutta viimeisin oire on pyrkimys tehostaa tohtorikoulutusta. “Tehostaminen” on tässä tapa ilmaista se, että tohtorikoulutus on tarkoitus leikata kolmivuotiseksi, entisen nelivuotisen sijaan. Tämä on melkoisen kunnianhimoista tilanteessa, jossa keskimääräinen tohtorien valmistumisaika on noin viisi ja puoli vuotta.
Tohtorien valmistumisajasta pitäisi siis saada noin puolet pois. Lisäresursseja tähän ei ainakaan toistaiseksi ole lisätty, joten keinot rajoittuvat toistaiseksi kahdenlaisiin. Ensinnäkin, henkilökunnalle on kerrottu uusista odotuksista ja kysytty keinoja tavoitteen saavuttamiseen. (Sillä ei ole väliä, pitääkö tavoitetta järkevänä vai ei.)
Toinen keino on selvästi konkreettisempi: Helsingin yliopiston esimerkin mukaisesti Jyväskylän yliopisto on laskenut väitöskirjojen vaatimuksia. Uusien ohjeiden mukaisesti väitöskirja voi koostua yhdestä julkaistusta vertaisarvioidusta julkaisuista ja toisesta jota ei ole vielä julkaistu. Ohjeet suosittelevat yhä useampaa artikkelia, mutta sitä ei vaadita. Väitöskirjojen ohjaajat ovat keskimäärin ihan fiksuja tyyppejä, joten useimmat varmasti ymmärtävät, mihin yliopisto yrittää näillä ohjeilla ohjata.
Tämä lopputulos oli aika selvä sen jälkeen kun Helsingin yliopisto oli tehnyt oman päätöksensä. Suomen yliopistot kilpailevat samasta rahoituksesta, joten kun yksi yliopisto laskee rimaansa, muiden täytyy tehdä samoin. Muuten yhä suurempi siivu tohtorien tuottamisen palkkiosta menee sille, joka on valmis tyytymään vähimpään määrään tieteellistä tuotantoa. Nyt lähinnä odotellaan, mikä yliopisto on valmis vaatimaan vähiten.