Mikä on suhteellinen ja oikeutettu reaktio ilmastokriisiin?
Briteissä on ollut mielenkiintoinen oikeustapaus: valamiehistö on vapauttanut kuusi Extinction Rebellionin aktivistia ilman selvää laillista perustetta. Tuomari on muistuttanut valamiehistöä, että vaikka he pitäisivät aktivistien tekoja moraalisesti oikeutettuina, se ei vapauta heitä laillisesta vastuusta. Valamiehistö on ollut eri mieltä ja vapauttanut syytetyt.
Aktivisteja syytettiin öljy-yhtiö Shellin Lontoon päätoimiston turmelemisesta esimerkiksi kaatamalla sinne vale-öljyä. Kukaan ei kiistä tekivätkö he niin. Sen sijaan aktivistit selittivät , että heidän tekonsa olivat “välttämättömiä” ja “suhteellisia” verrattuna Shellin toimiin, jotka aiheuttavat vakavia vammoja ja kuolemaa pahentamalla ilmastokriisiä.
Yksi syytetyistä selitti (minun käännökseni):
Uskon että jos en tee kaikkea mahdollista suojellakseni Maata, suojellakseni elämää Maapallolla, estääkseni kuolemaa ja vammoja joita tapahtuu ja tulee tapahtumaan, syyllistyn rikokseen, vakavaan rikokseen, ja olen valmis rikkomaan ikkunan, maalaamaan viestin seinään, olen valmis rikkomaan lasin hätänapista, vaikka jotkut sanoisivat että se on rikos.
Koska tämä on paljon suurempi rikos, ja yritän estää sen rikoksen, yritän puolustaa elämää ainoalla tavalla, jolla voin.
Tapaus on hyvä muistutus siitä, että laki ei ole vain kokoelma sääntöjä vaan sen täytäntöönpanossa on myös inhimillinen, moraalinen, ulottuvuus. Valamiehistö joutuu arvioimaan vastuun kysymyksiä suhteessa heille esitettyihin asioihin, ja ainakin tässä tapauksessa ympärillämme tapahtuva ekologinen kriisi on ollut yksi päätökseen vaikuttanut tekijä.
Valamiehistöt kasataan niin, että niissä on kerralla varsin laaja otos yhteiskunnasta. Tämä tapaus antaisi ymmärtää, että britit olisivat heräämässä ympäristökriisin vaikutuksiin.
Päivitys: Vaikuttaisi siltä, että kolmannen mielenosoittajan tuomio on kumottu.