Ihan Leikillään

elokapina

Briteissä on ollut mielenkiintoinen oikeustapaus: valamiehistö on vapauttanut kuusi Extinction Rebellionin aktivistia ilman selvää laillista perustetta. Tuomari on muistuttanut valamiehistöä, että vaikka he pitäisivät aktivistien tekoja moraalisesti oikeutettuina, se ei vapauta heitä laillisesta vastuusta. Valamiehistö on ollut eri mieltä ja vapauttanut syytetyt.

Aktivisteja syytettiin öljy-yhtiö Shellin Lontoon päätoimiston turmelemisesta esimerkiksi kaatamalla sinne vale-öljyä. Kukaan ei kiistä tekivätkö he niin. Sen sijaan aktivistit selittivät , että heidän tekonsa olivat “välttämättömiä” ja “suhteellisia” verrattuna Shellin toimiin, jotka aiheuttavat vakavia vammoja ja kuolemaa pahentamalla ilmastokriisiä.

Yksi syytetyistä selitti (minun käännökseni):

Uskon että jos en tee kaikkea mahdollista suojellakseni Maata, suojellakseni elämää Maapallolla, estääkseni kuolemaa ja vammoja joita tapahtuu ja tulee tapahtumaan, syyllistyn rikokseen, vakavaan rikokseen, ja olen valmis rikkomaan ikkunan, maalaamaan viestin seinään, olen valmis rikkomaan lasin hätänapista, vaikka jotkut sanoisivat että se on rikos.

Koska tämä on paljon suurempi rikos, ja yritän estää sen rikoksen, yritän puolustaa elämää ainoalla tavalla, jolla voin.

Tapaus on hyvä muistutus siitä, että laki ei ole vain kokoelma sääntöjä vaan sen täytäntöönpanossa on myös inhimillinen, moraalinen, ulottuvuus. Valamiehistö joutuu arvioimaan vastuun kysymyksiä suhteessa heille esitettyihin asioihin, ja ainakin tässä tapauksessa ympärillämme tapahtuva ekologinen kriisi on ollut yksi päätökseen vaikuttanut tekijä.

Valamiehistöt kasataan niin, että niissä on kerralla varsin laaja otos yhteiskunnasta. Tämä tapaus antaisi ymmärtää, että britit olisivat heräämässä ympäristökriisin vaikutuksiin.

#elokapina

Elokapinan toiminta viimeisen vuoden aikana on herättänyt paljon keskustelua Suomessa. Tavoitteiden lisäksi keskustelua on käyty keinoista, joita Elokapina käyttää. Selvää on, että käytettyjen keinojen joukossa on laittomia keinoja: kansalaistottelemattomuus perustuu määritelmällisesti lakien noudattamattomuuteen. Laittomuus ei kuitenkaan itsessään ole perustelu tekojen moraalittomuudelle. Historiasta löytyy paljon asioita, jotka ovat olleet laittomia, mutta moraalisesti oikeita (useimmat esimerkit kansalaistottelemattomuudesta Gandhista Martin Luther Kingiin) ja laillisia, mutta moraalisesti vääriä (orjuus).

Mutta ovatko Elokapinan keinot moraalisesti perusteltuja? Yksi 1900-luvun tärkeimmistä moraali- ja yhteiskuntafilosofeista, John Rawls, on pohtinut kansalaistottelemattomuuden moraalisuutta ja esittänyt kriteereitä sen arviointiin. Rawlsin mukaan oikeutettu kansalaistottelemattomuus on julkista, väkivallatonta, perustuu moraaliseen vakaumukseen ja pyrkii tuottamaan muutoksen laeissa tai valtion politiikassa. Tämä käsitys kansalaistottelemattomuudesta näkee sen keinona, jota valtion laillisuuden tunnustavat kansalaiset käyttävät muuttaakseen sen toimintatapoja. Se eroaa siten esimerkiksi vallankumouksista, joissa kansalaiset eivät pidä valtiota laillisena ja pyrkivät kaatamaan sen. Elokapina näkee Suomen valtion selvästi laillisena ja pyrkii vaikuttamaan siihen.

Miltä Elokapinan toiminta näyttää Rawlsin kriteerien mukaan tarkasteltuna?

  1. Julkisuus. Kaikkein eniten huomiota saaneet Elokapinan aktiot ovat olleet kaikkein julkisimpia ja kaikki niistä ovat olleet julkisia. Esimerkiksi kadun tukkiminen tai maa- ja metsäministeriön edessä mielenosoittaminen ovat erittäin julkisia.

  2. Väkivallattomuus. Yksi Elokapinan toiminnan periaatteista on väkivallattomuus. Se on näkynyt myös käytännön toiminnassa, esimerkiksi väkivallattomana vastauksena poliisin käyttäessä väkivaltaa Elokapinaa kohtaan.

  3. Perustuu moraaliseen vakaumukseen. Elokapinan toiminta perustuu näkemykseen, jonka mukaan elämme ilmastokriisin keskellä ja sille on välttämätöntä tehdä jotain “tulevien sukupolvien” vuoksi. Huoli ihmiskunnan selviämisestä ja tulevista sukupolvista kuulostaa perustavanlaatuiselta moraaliselta vakaumukselta.

  4. Pyrkii tuottamaan muutoksen laiessa tai valtion politiikassa. Elokapinalla on kolme selkeää poliittista vaatimusta Suomen valtiolle, joten voidaan sanoa että se pyrkii tuottamaan muutoksen valtion politiikassa, eikä esimerkiksi kaatamaan sitä.

Rawlsin kriteerien perusteella tarkasteltuna Elokapina näyttäytyy esimerkillisenä tapauksena moraalisesta kansalaisvaikuttamisesta. Lisää kansalaisvaikuttamisen perusteista voi lukea englanniksi Stanford Encyclopedia of Philosophysta.

#elokapina

Jos ajattelee pelkästään mediahuomiota, Elokapinan lauantainen Hätäjarrutus-mielenosoitus oli menestys. Kaikki valtamediat kirjoittivat aiheesta ja Twitterin suosituin aihetunniste on vielä vuorokausi myöhemmin #elokapina. Keskustelu ei kuitenkaan ole keskittynyt niihin teemoihin, joita mielenosoitus pyrki nostamaan esiin, lähinnä Helsingin poliisin tekemien valintojen takia.

Mielenosoituksella oli selvästi ilmaistut tavoitteet, jotka olivat julkisia jo ennen mielenosoituksen alkua. Tavoitteena oli, että Suomen hallitus julistaisi maahan ilmastohätätilan ja alkaisi tehdä sen mukaista politiikkaa. Tiede on yksimielinen siitä, että elämme ilmastokatastrofin keskellä, mutta sen estämiseksi ei olla tehty oikein mitään. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että koronaepidemiaan vastattiin tekemällä suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Yhteiskunta siis pystyy halutessaan isoihin muutoksiin. Ilmastokriisin aiheuttama uhka on vähintään yhtä suuri kuin koronan, mutta siihen ei olla reagoitu samalla tavalla.

Mielenosoitus eteni samaan tapaan kuin aiemmat vastaavat. Esimerkiksi kesällä Elokapina järjesti mielenosoituksen, jossa kadulla istuvat mielenosoittajat pysäyttivät liikenteen. Silloin poliisi eristi alueen ja joko johdatti tai kantoi pois mielenosoittajat. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun mielenosoituksia järjestettiin, joten kaava oli tuttu sekä mielenosoittajille että poliiseille. Mielenosoitukset eivät kohdistu poliiseihin, ja yksi väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden periaatteista on, että mielenosoittajat kantavat tekojensa seuraukset.

Tällä kertaa, jostain syystä, poliisi rikkoi kaavaa. Rauhalliset mielenosoittajat istuivat tiellä odottamassa että heidät vietäisiin pois. Sitten, toisin kuin aiemmilla kerroilla, poliisi päätti sumuttaa istuvia mielenosoittajia pippurisumuttimella. Pippurisumutin sattuu ja vaikeuttaa näkemistä. Mieltään osoittavat ihmiset olivat jo valmiiksi istumassa, joten kenellekään heistä tuskin tulisi mieleen lähteä sokeana ja kivuissaan liikkumaan johonkin suuntaan. Pippurisumuttimen käyttö ei siis oikeastaan saavuttanut muuta kuin että paikallaan istuvat mielenosoittajat olivat nyt myös kivuissaan. Sen jälkeen poliisi saattoi tai kantoi heidät pois paikalta, aivan kuin edelliselläkin kerralla.

Tämä oli valitettavaa kahdella tapaa. Ensinnäkin, Helsingin poliisi valitsi tehdä rauhallisesta mielenosoituksesta väkivaltaisen käyttämällä tarpeetonta voimaa paikallaan istuvia, vaarattomia ihmisiä kohtaan.

Toiseksi, vaikka kaikki valtamediat päätyivät kirjoittamaan tapahtumista, ne keskittyivät mielenosoituksen viestin sijaan poliisin tekemään väkivaltaan. En tarkoita, ettei siitä pitäisi kirjoittaa — poliisin käyttämä tarpeeton väkivalta mielenosoittajia kohtaan on uhka demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita kohtaan — mutta poliisin väkivaltaiseen käytökseen keskittyminen johdatti huomion pois pääasiasta: elämme ilmastokriisin keskellä ja meidän täytyy toimia sen pysäyttämiseksi.

Ihmiset eivät osoita mieltään kaduilla, koska on hauskaa kohdata poliisin väkivallan uhka. He tekevät sen, koska muut keinot on jo käytetty, eikä riittäviä muutoksia ole silti nähtävissä. Sen takia väkivallan uhka ei myöskään todennäköisesti riitä pitämään ihmisiä tulevaisuudessa poissa kaduilta. Ilmastokriisille on pakko tehdä jotain, uhkaa poliisi väkivallalla tai ei.

#elokapina #mielenosoitus #poliisiväkivalta