Artikkelimme Mikko Meriläisen ja Emilia Lounelan kanssa on julkaistu Sukupuolentutkimuksessa. Tarkastelemme siinä, miten Ylilaudalla keskustellaan maskuliinisuudesta, feminismistä ja pelikulttuurista.
Artikkelin tiivistelmä:
Osalle miespelaajista digitaaliset pelit ja niiden yhteisöt ovat turvallisiksi ja omiksi koettuja ympäristöjä, joissa vallitsevat muusta yhteiskunnasta poikkeavat nörttimaskuliiniset ihanteet. He kokevat, että pelikulttuurien ja laajemman yhteiskunnan lisääntynyt feministinen keskustelu yhdenvertaisuudesta uhkaa näiden tilojen eheyttä. Tarkastelemme tässä artikkelissa teema-analyysilla, miten ja minkälaisia erilaisia näkemyksiä maskuliinisuudesta, feminismistä ja pelikulttuurista tuodaan esiin Ylilauta-keskustelualustalla käydyssä keskusteluketjussa, jota käytiin Non-toxic-hankkeen järjestämästä, inklusiivisempaa pelikulttuuria käsitelleestä tapahtumasta. Tarkastelumme osoittaa, kuinka pelaamisesta kumpuava keskustelu muodostuu anonyymissä kuvalautakeskustelussa laajemmaksi kamppailuksi oikeanlaisesta maskuliinisuudesta, sukupuolesta ja aikuisuudesta.
Yle on tehnyt enemmän tai vähemmän suoran käännösartikkelin Financial Timesin käsittelemästä poliittisten asenteiden sukupuolittuneisuudesta.
He ovat löytäneet juttuun haastateltavaksi tutkijan, Rasmus Mannerströmin, joka yrittää selittää ilmiötä Suomen kontekstissa. Hän yrittää kahdesti sanoa jutun aikana, että sukupuoli ei ole selittävä tekijä.
Mannerström ei kuitenkaan allekirjoita käsitystä, että sukupuoli olisi tärkein Z-sukupolven kahtiajakoa määrittävä tekijä.
ja
Mannerströmin mukaan juurisyyt katkeruudelle ja siitä kumpuavat polarisaatiolle löytyvät muualta kuin sukupuolesta itsestään, vaikka sukupuoli on nyt noussut tikunnokkaan.
Mitä hän sitten selittävänä tekijänä? Mahdollisuuksien eriarvoista kehitystä.
Yhteiskunnan muutos asettaa valkoisen, kouluttamattoman miehen ennen itsestäänselvänä pidetyn aseman nyt vaakalaudalle, ja nojautuminen konservatiivisiin arvoihin näyttäytyy ratkaisuna.
Cory Doctorow osallistuu säännöllisesti hakkereiden tapahtumiin, joissa kilpaillaan siitä, kuka pystyy huijaamaan muita puhelimen välityksellä. Hän on kirjoittanut kirjoja, joissa ihmisten huijaaminen on keskeisessä asemassa.
Silti joku onnistui huijaamaan häntä puhelimessa, väittämällä olevansa pankin työntekijä.
Tarinan opetus ei ole, että Cory on idiootti, jonka pitäisi tietää paremmin. Opetus on, että kuka vain voi sortua huijaukseen, kun olosuhteet ovat oikeat. Ehkä huijari yritti tänään jo sataa uhria, jotka kaikki löivät hänelle luurin korvaan — mutta juuri sinä olet tänään kiireinen, väsynyt ja muutenkin odottamassa puhelua pankistasi, joten et tajua, että puhelimen toisessa päässä ei olekaan oikeasti pankkisi edustaja.
Hän kirjoittaa:
I find the inner workings of scams to be fascinating, and it's also important to remind people that everyone is vulnerable sometimes, and scammers are willing to try endless variations until an attack lands at just the right place, at just the right time, in just the right way. If you think you can't get scammed, that makes you especially vulnerable.
Zuckerberg on taas esiintynyt senaatin kuulemisessa ja pyytänyt anteeksi yrityksensä aiheuttamaa haittaa. Varsinaisesta katumisesta tuskin on kyse, koska silloin hän myös jollain tapaa muuttaisi käytöstään. Sitä ei varmaankaan ole luvassa, koska kyseessä ei ole ensimmäinen – eikä varmaan viimeinen – kerta.
Mark Zuckerberg voi yhä uudestaan ja uudestaan pyytää anteeksi Facebookin viimeisimpiä yksityisyyden loukkauksia ja vannoa yrityksen parantavan tapansa, mutta niin kauan kuin Facebookin käyttäjät ovat raaka-ainetta sen voitoille, hän ei voi muuttaa niitä lainalaisuuksia, jotka ajavat Facebookin toistuvasti rikkomaan käyttäjiensä yksityisyyttä.
Facebook ja Zuckerberg ovat jo vuosia tienneet tekevänsä haittaa, mutta koska muutos tarkoittaisi voittojen vähentymistä, niin ei tule tapahtumaan.
Cory Doctorow keksi viime vuonna sanan kuvaamaan tapaa, jolla alustat menevät pilalle: paskentuminen. Sana kuvaa kierrettä, jossa valta-asemaan päässeet alustat ensin suosivat käyttäjiään, sitten palvelemiaan yrityksiä ja sitten itseään. (Sitten ne kuolevat.)
Tämä parituntinen luento kuvaa kattavasti koko hänen ideansa siitä, miten paskentuminen toimii, miksi ja miten sitä vastaan voi taistella. Jos mielummin luet saman asian, puhe löytyy myös tekstinä.
Tässä ovat erityisesti kunnostautuneet erilaiset luonnontietelijät, mutta ei pidä myöskään vähätellä määrällisesti suuntautuneiden yhteiskuntatieteilijöiden panosta tähän tärkeään keskusteluun.
Vertaisarviointien tekeminen on osa tutkijan työtä, mutta siihen saa harvemmin koulutusta. Tämä Jenni Räikkösen kirjoittama ohje on hyvä lähtökohta uusille vertaisarviointien tekijöille.
Lisään siihen kaksi asiaa:
Yksi tapa, jolla toimittajat löytävät vertaiarvioijia on katsomalla arvioitavan käsikirjoituksen lähdeluetteloa. Jos tutkimus nojaa johonkin aiempaan tutkimukseen, sen tekijä osaa todennäköisesti arvioida uudet panostukset alueelle. Tässä saa tosin olla tarkkana eturistiriitojen kanssa, jos uusi tutkimus on kriittinen aiempaa tutkimusta kohtaan.
Pidän yleensä ainakin yhden päivän tauon sen välillä, että kirjoitan raakavedoksen kommenteistani ja lähetän ne. Välissä aiheeseen saa hieman etäisyyttä ja myöhemmin on yleensä helpompi nähdä, miten kommentit voi muotoilla niin, että niistä on eniten hyötyä kirjoittajalle. Pidän vertaisarvioinnin ohjenuoranani sitä, että vastaanottaja voi jatkossa tehdä paremmin tutkimusta riippumatta siitä, hyväksytäänkö kyseinen käsikirjoitus julkaisuun vai ei.
Esa Riutta julkaisi opetusvideon siitä, miten pääsee alkuun Mastodonin kanssa. Video on kokonaisuudessaan vain viitisen minuuttia, joten sen kanssa pääsee helpolla, jos haluaa kokeilla Mastodonia, mutta ei ole oikein ollut varma, miten aloittaa.
Vastapaino julkaisi viime vuonna kirjamme Pelit kulttuurina. Osia siitä on ollut avoimesti saatavilla heti alusta asti, mutta viimein kaikki kirjan luvut ovat avoimesti saatavilla. Löydät luvut alla olevista linkeistä eri yliopistojen arkistoista.
