Kerroin aiemmin, että minulle myönnettiin filosofisen pelitutkimuksen dosentuuri Tampereen yliopilta. Dosentuuri on ensimmäinen laatuaan Suomessa, mutta tämä kertoo enemmän dosentuureista kuin minusta: niiden ala on määritelty niin tarkkaan, että pienellä tutkimusalueella on aika vähän muita samoihin kysymyksiin erikoistuneita.
Kuvailen tiedotteessa, että “filosofinen pelitutkimus pyrkii ratkaisemaan pelien esiin nostamia filosofisia ongelmia ja kysymyksiä” ja annan siitä pari esimerkkiä, kuten:
- Mikä yhdistää erilaisia pelejä jalkapallosta Pac-Maniin?
- Ovatko väkivallanteot peleissä moraalisesti väärin?
- Miten peleillä voi ottaa kantaa ihmisyyttä koskeviin perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten valinnanvapauteen?
Näitä voi pitää yleisluontoisina filosofisina kysymyksinä, jotka vain sattuvat liittymään peleihin. Samaan tapaan joku filosofi voisi miettiä väkivallan moraalisuutta jossain toisessa kontekstissa — esimerkiksi elokuvia väkivaltaviihteenä.
Filosofialla on myös joitain omia erityiskysymyksiä, jotka erottavat sen toisista tieteenaloista, vaikka usein näitä kysymyksiä ratkotaankin yhdessä muiden alojen kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi tietoisuuden luonne, eli mikä tekee jostain tietoisen ja mitä se tarkoittaa. Toinen tyypillinen erityiskysymys on tietoteoria, eli mistä tiedämme, että tiedämme jotain ja mitä sen tietäminen tarkoittaa.
Tämä jälkimmäinen kysymys on varsin oleellinen tieteelle ja on yksi tieteenteorian peruskysymyksistä. Jos on tarkoitus luoda uutta tietoa maailmasta auttaa, kun tietää mitä tieto on. Vastaus saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä, koska arjessa joudumme harvoin miettimään, mitä tietäminen tarkoittaa. Kysymys muuttuu kuitenkin sitä vaikeammaksi, mitä erikoistuneempiin kysymyksiin mennään. Tutkijan pitää jotenkin muuttaa havainnnot teorian kautta tiedoksi, eikä arkikokemuksesta ole silloin paljonkaan apua. Tyypillinen esimerkki on yrittää ratkoa, mitä jotain kvanttimekaniikan ilmiöistä pitäisi ajatella. Aiemmassa kirjoituksessa käytin esimerkkinä eksoplaneettojen tunnistamiseen liittyviä haasteita.
Omien filosofian erityiskysymysten lisäksi onkin olemassa joukko erikoistuneita filosofian aloja, kuten fysiikan filosofia, biologian filosofia, sosiologian filosofia ja niin edelleen. Niihin erikoistuneet filosofit tuntevat myös kyseisen alan erityiskysymyksiä ja pyrkivät omaa filosofista osaamistaan käyttäen ratkomaan alaa koskevia ongelmia. Esimerkiksi biologian filosofi voi auttaa selittämään, miten ymmärtää evoluutioteoriaa ja esimerkiksi miten sen esittämistä väitteistä voi paremmin tehdä testattavia.
Pelitutkimuksen filosofiaa voi ajatella myös tällä tapaa. Silloin filosofisen pelitutkimuksen tarkoitus olisi auttaa ratkomaan pelitutkimukselle erityisiä ongelmia. Osa omasta työstäni on tällaista.
Nykyinen pelitutkimus syntyi, kun joukko tutkijoita muilta aloilta huomasi olevansa kiinnostuneita samoista aiheista ja erityisesti samasta tutkimuksen kohteesta. Se tarkoittaa, että suurin osa pelitutkimusta tekevistä ihmisistä on koulutukseltaan jotain muita kuin pelitutkijoita — esimerkiksi minä satun olemaan filosofi.
Eriävissä taustoissa on se huono puoli, että eri alojen tutkijat puhuvat usein aivan erilaisin käsittein ja käyttävät erilaisia teorioita ja metodeja. Tämä on näkynyt esimerkiksi niin, että tutkijoilla on vaikeuksia olla yksimielisiä edes siitä, mikä pelitutkimuksen kohde, peli, oikeastaan on.
Pelitutkijat ovat vaihtelevalla menestyksellä yrittäneet ratkoa tätä ongelmaa tarjoamalla erilaisia määritelmiä peleille. Nämä määritelmät tuovat erityisen hyvin esiin tieteenalojen väliset erot. Sosiologiasta peräisen oleva pelitutkija on kiinnostunut eri ilmiöistä kuin kirjallisuudentutkimuksesta tuleva. Useimmilla tieteenaloilla ei myöskään ole kovin hyviä tieteenteoreettisia perinteitä siihen, miten määritelmiä pitäisi muodostaa ja mitä niillä pitäisi tehdä.
Sen takia olen yrittänyt ratkaista tähän liittyviä haasteita julkaisemalla tutkimusta, jossa yritän selittää, mitä pelien määritelmät ovat, miten niitä muodostetaan ja miksi. Se toivottavasti säästää aikaa ja vaivaa muilta pelitutkijoilta, jotka muuten kamppailisivat turhaan näiden kysymysten kanssa. Ehkä siitä on apua myös muille, jotka tarvitsevat elämäänsä selkeyttä pelien suhteen. Tämä ei kata kaikkea sitä, mitä filosofinen pelitutkimus voi olla, mutta pidän sitä tärkeimpänä panoksenani pelitutkimukseen.
